Miekka ja Kupura (MS I.33)

 

MS I.33 (tunnetaan myös nimillä Walpurgis fechtbuch ja Tower manuscipt) on 1200- ja 1300-luvun taitteessa kirjoitettu manuaali miekan ja kupurakilven käytöstä ja se saa nimensä arkistointinumerostaan Leedsin Royal Armouries-museossa, missä sitä säilytetään nykypäivänä. Kirja on varhaisin tunnettu eurooppalainen kamppailukirja, mutta sen kirjoittajasta ei ole täyttä varmuutta, sillä piirros- ja tekstityylien perusteella sen koostamisessa on ollut mukana useita piirtäjiä ja kolme kirjoittajaa.

Manuaalissa tekniikat on kuvattu papin ja hänen oppilaansa ”peleinä” ja jokainen tekniikka on kuvailtu sanallisesti latinaksi runomuodossa, mutta itse miekkailutermit ovat saksaksi. Tekniikat itse alkavat aina eri tilanteisiin sopivilla alustuksilla (lat. obsessio), joilla houkutellaan vastustajalta reaktio ja jatketaan heti sen jälkeen omaan jatkotekniikkaan. Erikoisen manuaalista tekee myös se, että kirjan kahdella viimeisellä sivulla pappi harjoittelee Walpurgis-nimisen naisen kanssa. Kirja ei kuitenkaan kerro, miksi Walpurgis on kuvattu kirjassa, sillä teoksesta puuttuu arviolta 16 sivua.

Miekka ja kupura olivat todella suosittuja jo ennen 1300-lukua ja niitä käytettiin sekä taistelukentällä että virallisissa kaksintaisteluissa. Aseyhdistelmän käyttöä jatkettiin pitkään Euroopassa ja esimerkiksi 1500-luvulla bolognalaiset ja saksalaiset miekkailumestarit käsittelivät niitä teoksissaan. On myös mahdollista, että tuohon aikaan saksankielisillä alueilla I.33:n mukaista miekkailutyyliä opetettiin edelleen ja esimerkiksi joidenkin Paulus Hector Mairin kuvataulujen on tulkittu olevan kopioita I.33-manuaalin kuvista.

Miekkaa ja kupuraa voi tänä päivänä harjoitella ympäri Suomea. I.33-manuaaliin pohjautuvaa miekka- ja kupuramiekkailua voi harjoitella ainakin Oulussa (OMS). sekä Turussa (THMS).

Miekkaa ja kupuraa esitellään myös muissa myöhemmissä lähteissä, kuten esimerkiksi Lignitzer (Cod.44.A.8) sekä Bolognalaisessa tyylisuunnassa, mm. Manciolinossa ja Marozzossa.