Kilpaileminen historiallisissa kamppailulajeissa

Kilpaileminen on aina ollut osa eurooppalaista miekkailuperinnettä. Kuvauksia kilpailuista ja niiden säännöistä löytyy menneiltä aikakausilta aina keskiajalta lähtien. Kilpailuja on käyty sekä kaksintaistelujen muodossa että puhtaasti urheilumielellä. Tämän päivän historiallisen miekkailun kilpailutoiminta pohjaa tähän perinteeseen.

Kilpailemisen historiaa

Euroopan kaupunkien Fechtschule-tapahtumissa kilpailtiin jo 1400-luvulla siten, että korkeamman verta vuotavan haavan aiheuttanut miekkailija voitti. Vain lyönnit miekalla olivat sallittuja tekniikoita; pistot ja paini olivat kiellettyjä. 

Bolognalaiseen miekkailuperinteiseen kuuluu kaksintaistelu- ja itsepuolustustekniikoiden lisäksi perinteisesti myös kilpailu- ja näytösottelut. Nykyajan bolognalaisessa miekkailussa käytettävät säännöt perustuvat 1500-luvulla Bolognassa käytettyihin. Säännöt painottavat hyökkäysten tekemistä turvallisesta päätä ja jalkoja vastaan.

Modernit kilpailut

Nykyään kilpailuissa käytetään pääasiassa moderneja suojavarusteita turvallisuuden takia. Yleensä myös monipuolisempi tekniikkakirjo on sallittu, ja esimerkiksi pitkämiekassa Fechtchulen vuotava haava korvattu pistetuomareilla. 

Pitkämiekka on suosituin kilpalaji, mutta Pohjoismaissa kilpaillaan laajasti myös rapiirilla, miekalla & kupurakilvellä, sapelilla sekä historiallisessa painissa. 

Kilpailut käydään yleensä kolmella tai neljällä linjatuomarilla, jotka näyttävät osumat ne nähdessään, sekä yhdellä erotuomarilla, joka vastaa kehän tai maton turvallisuudesta ja keskeyttää ottelun osuman tullessa. Pistesysteemi voi olla joko painotettu (esimerkiksi päästä saa enemmän pisteitä kuin muusta vartalosta) tai jokainen osuma on samanarvoinen. Ottelut kestävät yleensä kahdesta viiteen minuuttiin, ja eriä voi olla useita. Suurissa kilpailuissa ottelijat ovat yleensä jaettu lohkoihin, jotka kilpailevat ensin toisiaan vastaan, jonka jälkeen käydään pudotusottelut ja finaalit.