Pohjoismaisen HEMAn pioneeri Hans Jörnlind: Aloittaessani lähes kaikki piti rakentaa itse

Hans Jörnlind on yksi Ruotsin historiallisen miekkailun pioneereistä; hän aloitti Ruotsin ensimmäisen HEMA-organisaation ja on tehnyt laajaa tutkimusta italialaisesta rapiirista, Fiore di Liberistä sekä Codex Wallersteinistä. Hän on Axel Petterssonin alkuperäinen ohjaaja, ja on itsekin voittanut useita kansainvälisiä kilpailuja, muun muassa Swordfishin pitkämiekan sekasarjan 2013 sekä useita rapiirikilpailuja. Hän on yksi modernin historiallisen miekkailun tunnetuimmista ja kokeneimmista tuomareista, ja yksi NHFL:n tunnustetuista liigatuomareista. Hans on myös vetänyt Ruotsin historiallisten kamppailulajiseurojen liiton tuomarointikursseja. 

Hans ja Fabriksesta tuttu tekniikka.

Hans ja Fabriksesta tuttu tekniikka.

Kun aloitin piti kaikki rakentaa itse miekkailumaskeja lukuun ottamatta.

Olet ollut mukana vaikuttamassa pohjoismaisessa HEMAssa jo käytännössä aivan alusta saakka. Miten päädyit historiallisen miekkailun pariin? 

90-luvulla harjoittelin japanilaista kamppailulajia nimeltä Bujinkan Budo Taijutsu, joka sisältää sekä aseellista että aseetonta kamppailua. Juttelin ystävän kanssa että Euroopassa on pakko olla ollut jotain vastaavaa, kun tarkastelee Euroopan historiaa keskiajalta eteenpäin. Siihen aikaan ei juurikaan ollut alkuperäislähteitä käännettyjä edes internetissä, mutta löysimme muun muassa Alfred Huttonin kirjan Old Swordplay. Aloitte etsimään historiallisia europpalaisia kamppailulajeja ja löysimme seuran nimeltä ARMA, joka tosin siihen aikaan kulki nimella HACA. Pidimme heidän treenikulttuuristaan ja lähestymistavasta eurooppalaiseen miekkailuun, ja liityimme jäseniksi - tämä tapahtui joskus 1998-1999. Tunsimme heti, että tämä laji oli juuri sitä mitä olimme etsineet. Perustimme myös monia muita seuroja ympäri Ruotsia sitä mukaan kuin kiinnostusta löytyi.

Onko sinulla mitään anekdootteja tältä ajalta? Olen kuullut jotain huhuja salamyhkäisistä kaksintaisteluista tuomariympyrässä ja muusta sen sellaisesta.

Olin todella huolissani siitä että kilpailut pilaisivat ihmisten harjoittelun ja tekniikan tulkitsemisen

Varhainen HEMA oli aika hauskaa mutta aika hajanaista; suurin osa energiasta meni hyvien hanskojen ja harjoitusmiekkojen löytämiseen. Lisäksi monet opettajat eivät rehellisyyden nimissä olleet kovin hyviä miekkailemaan vaan lähinnä nauttivat puhumisesta. 

Mulle ei kyllä tule mieleen mitään meheviä anekdootteja näin suoralta kädeltä.

Miten päädyitte jättämään HACA/ARMA:n?

Oltuamme osa ARMA:a aikamme, alkoi monessa seurassa kyteä tunne siitä, että he halusivat jatkaa omillaan. Emme saaneet kauheasti mitään irti jäsenyyden jatkamisesta. 

Mikä oli haasteena omin päin jatkamisessa? Oliko vaikea löytää jäseniä? Oliko vaikea tietää että oliko tulkinta oikea?

Oikeastaan ei ollut lainkaan vaikea jatkaa. Käännöksiä oli ilmaantunut yhä enemmän ja varusteista tuli koko ajan parempia. Jäsenistäkään ei ollut pulaa, vaan kiinnostus lajia kohtaan kyti koko ajan. Tietysti eri tulkinnoista syntyi paljon keskustelua, muttei mitään mikä olisi aiheuttanut sen kummempia erimielisyyksiä. 

Shinait olivat jonkun aikaa suosittu miekkasimulaattori sparrissa.

Shinait olivat jonkun aikaa suosittu miekkasimulaattori sparrissa.

Suurimmaksi ongelmaksi mielsin sen kun jotkut aloittivat shidaiden [bambumiekkojen] käytön harjoittelussa. Sitä ennen olimme harjoitelleet lähinnä kotitekoisilla miekoilla, ja vaikka ne olivatkin rumia ne pakottivat meidät lyömään kunnolla. Shinai taas on luonnostaa erityisen kevyt ja nopea, ja yhtäkkiä huomasimme miten ihmisten varoasennot muuttuivat; esim. Vom Tagista [miekka hartialla kärki ylöspäin] tuli jatkuvasti matalampi ja matalampi jotta vastustajan kevyen mutta nopean lyönnin pystyi torjumaan mahdollisimman nopeasti. En pitänyt siitä miekkailusta mihin tämä johti, kun samalla ihmiset aloittivat kilpailemisen historiallisen miekkailun piirissä nimen omaan näillä bambumiekoilla. Inhosin ja vastustin sitä täysin, sillä mielestäni bambumiekat johtivat keinotekoiseen ja falskiin miekkailuun. 

Mistä vuodesta tässä puhutaan?

Shinait tulivat mukaan suurinpiirtein siinä 2005. 

Sinulla on budotaustaa. Monet budolajit ovat kilpailun myötä muuttuneet varsin paljon (esim. judo, karate). Oliko teillä huolta siitä että sama tapahtuisi myös historiallisten lajian piirissä?

Olin todella huolissani siitä että kilpailut pilaisivat ihmisten harjoittelun ja tekniikan tulkitsemisen, koska shinait muuttivat täysin sen, miten ihmiset miekkailivat. On myös pakko todeta että ensimmäiset kisat ovat hyvin pieniä eivätkä erityisen hyvin järjestettyjä. 

Ensimmäinen swordfish-turnaus järjestettiin vuonna 2008 ja olit silloin jo mukana. Nykyään Swordfish on kenties suurin ja parhaiten järjestetty turnaus mitä historiallisen miekkailun saralla on. Miltä Swordfish näytti vuonna 2008?

Niin siis minähän en ollut mukana järjestämässä itse kisaa. Muistan, että tapahtuma oli jo silloin suuri ja erittäin hyvin järjestetty, ja että siellä oli monia mielenkiintoisia workshoppeja ja ennen kaikkea lukuisia uusia tuttavuuksia. 

Ymmärsin, että olit kuitenkin tuomaroimassa kisoja jo 2008?

Ehdottomasti, mutta se ei ollut mikään suunniteltu juttu vaan minua pyydettiin tuomaroimaan paikan päällä. Kilpailut olivat edelleen kapaloissaan, mutta nyt oltiin sentään siirrytty nylonmiekkoihin, ja tuomareiksi yritettiin jatkuvasti haalia väkeä halukkaista. 

Miksi sitten suostuit tuomaroimaan? Oliko sinulla aiempaa tuomarointikokemusta muista kamppailulajeista?

Minulla ei ollut minkään sortin kokemusta, mutta koska olin kohtuullisen kokenut kouluttaja oli minulla suhteellisen hyvää silmää sille mitä vaihdossa tapahtuu. Lisäksi olin täysin neutraali enkä välittänyt siitä kuka voitti ja kuka hävisi, mikä ei tietenkään ollut täysin merkityksetöntä. 

Swordfish 2014 Rapiirin palkintopalli: Hans Jörnlind (vas.) sai hopeaa. Kultaa keräsi Piermarco Terminello (kesk.) ja pronssia Rob Runacres(oik).

Swordfish 2014 Rapiirin palkintopalli: Hans Jörnlind (vas.) sai hopeaa. Kultaa keräsi Piermarco Terminello (kesk.) ja pronssia Rob Runacres(oik).

Sen lisäksi että olet hyvä kouluttaja niin olet itsekin pärjännyt varsin hyvin turnauksissa, mm. voittamalla pelkästään swordfishissä kultaa pitkämiekassa vuonna 2013 ja rapiirissa & tikarissa hopeaa 2014. Mitä saat irti siitä että osallistut turnauksiin?

Todella paljon! Ensimmäinen kilpailuni oli WWOC 2010 [Saksassa] ja se oli erittäin antoisa; ennen kaikkea oli hienoa koetella kykyjään kun sai miekkailla niin montaa uutta vastustajaa vastaan yhdistettynä kilpailuympäristön synnyttämään henkiseen paineeseen. Ovathan mitalit kivoja mutta kilpailut HEMA:ssa ovat ennen kaikkea vain yksi palapelin pala joiden avulla voimme ymmärtää historiallista miekkailua paremmin. Turnaukset, tekniikkaharjoitukset, sparraus, yksilöharjoitukset, terävällä miekalla leikkaaminen, lähteiden opiskelu sekä tutkiminen ovat kaikki osa sitä että kehitymme paremmiksi miekkailijoiksi. 

Oletko siis sitä mieltä että kaikkien pitäisi ainakin koettaa kilpailua joskus?

Ehdottomasti. Kilpailut ovat tapa testata osaa kyvyistämme miekkailijoina; se ei ole oikean kaksintaistelun simulointi, mutta hyvä tapa testata tiettyjä tekniikoita sekä ajoitusta. Kisat täydentävät harjoitteluamme. 

Mainitsit hetki sitten että olit aluksi skeptinen kilpailujen suhteen ja että oli huolta siitä että ne vääristävät tekniikkaa. Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?

Teräsaseet. Rapiirimiekkailussahan olemme aina käyttäneet teräsaseita ja pystyimme jo aikaisessa vaiheessa rakentamaan sääntöjä jotka nostivat esille manuaaleissa kuvattua miekkailua; miekkailu kisoissa alkoi näyttää heti erilaiselta kun pitkämiekassakin alettiin käyttämään teräsaseita. 

Millaista kehitystä olet nähnyt miekkailijoissa?

Kehitys kulkee jatkuvasti eteenpäin; fyysisen harjoittelun ja kunnon suhteen on valtava ero aiempaan verrattuna, mikä ei ainakaan aluksi ollut kovin laajalle levinnyttä. Seurojen harjoittelukäytännöissä on myös valtavasti eroa; täällä Ruotsissa ollaan hyvin keskittyneitä ja omistautuneita harjoittelulle

Tietysti paljon on tapahtunut myös pelkästään tekniikkojen ymmärtämisen suhteen. Esimerkiksi viime Swordfishissä monet miekkailijat käyttivät käänteistä otetta pistoissa; tästä on pitkälti kiittämistä Anders Linnardia joka on tehnyt aiheesta paljon tutkimustyötä, mikä on hyvä esimerkki miltä hyvän HEMA-tutkimuksen pitäisi näyttää. Andersilla oli teoria miten otteita käytettäisiin; hän alkoi testata niitä käytännössä ja opetti niitä oppilailleen, jotka alkoivat käyttää niitä ensin sparratessa ja viimeksi myös Swordfishin kilpailussa. 

Hans opettaa tikarimurtoa

Hans opettaa tikarimurtoa

Mainitsit kunnon. Onko miekkailijalle tärkeää olla hyvässä kunnossa?

Mielestäni vaaditaan tiettyä kuntoa, mutta ei se vaadi mitään kymmenien kilometrien juoksulenkkejä. 

Olet vähän vanhempi ja kokeneempi kuin useimmat lajin parissa. Oletko kokenut vaikeaksi pysyä vauhdissa mukana? Miten löydät aikaa sekä HEMAlle että työlle/perheelle?

Mitä pitkämiekkaan tulee niin huomaan kyllä että tulee yhä hankalammiksi löytää tarpeeksi räjähtävyyttä, se on vähän sellainen “young man’s game”. Rapiirissa taas ei ole mitään ongelmaa - se perustuu toisenlaiseen vauhtiin ja siinä luulen voivani pysyä mukana vauhdissa vielä vuosikausia.

MItä työhön ja perheeseen tulee niin minulla ei ole ollut mitään ongelmia löytää aikaa miekkailulle, vaikka voisin kyllä harjoitella ahkeramminkin kuin mitä olen viime aikoina tehnyt.

Miten usein harjoittelet? Miltä tyypillinen viikko näyttää?

Juuri tällä hetkellä harjoittelen tuskin lainkaan, paitsi mitä nyt käyn kuntosalilla joka päivä. Yleensä tosin harjoittelen miekkailua 1-2krt viikossa. 

Onko sinulle tärkeää miekkailla tyylille uskollisesti? Onko mielestäsi oikein uhrata tyyli voittaakseen ottelun?

Haluan ehdottomasti miekkailla tyylipuhtaasti. Ne kerrat kun olen joutunut poikkeamaan omasta tyylistäni voittaakseni olen kuitenkin yrittänyt tehdä sen kunnollisesti. Vältän mieluiten esimerkiksi yksikätisiä lyöntejä matsin lopussa. 

Olen sitä mieltä, että miekkailijana pitäisi voida odottaa odottaa hyviä ja ammattimaisesti järjestettyjä kilpailuja

Muutatko lainkaan harjoittelutapaasi turnauksia edeltävänä jaksona? Keskitytkö niihin lainkaan vai jatkatko vain treeniä entiseen malliin? 

Sparraan enemmän ja mieluiten uusia vastustajia vastaan, muuten en tee suuria muutoksia. Yritän kuitenkin tiedustella millaisia ovat vastustajani joita tulen turnauksessa kohtaamaan. 

Mitä etsit tiedustellessasi?

Suosikkitekniikoita, miten he liikkuvat, miten nopeita he ovat, ovatko he puolustuskannalla vai hyökkääviä. Sen sellaista. 

Mitä tuomari oikein tekee?

Tuomarin rooli on ennen kaikkea arvioida miekkailijan suoritusta ottelun aikana, eli nähdä ja arvioida niitä osumia mitä tapahtuu. Sen lisäksi tuomarin tehtävänä on varmistaa, että miekkailijat käyttäytyvät korrektisti kilpailun aikana, että heidän varusteensa ovat kunnossa ja että he noudattavat sääntöjä.

Hans tuomaroi Helsinki Longsword Openia

Hans tuomaroi Helsinki Longsword Openia

Mitä hyvältä tuomarilta vaaditaan?

Se mitä vaaditaan on: 

  • Tietoa historiallisesta miekkailusta ja niistä aseista mitä käytetään
  • Hyvää silmää sille mitä vaihdon aikana tapahtuu ja että voi arvioida osumien tehokkuutta.
  • Kyky pysyä objektiivisena mitä ikinä sitten tapahtuikaan. Matsin aikana tuomari ei ole miekkailijoiden kaveri, vaan tuomarin pitäisi nähdä heidät vain “sinisenä” ja “punaisena”
  • Sääntöjen osaamista 
  • Että kokee tuomaroinnin hauskaksi ja antoisaksi. 

Täytyykö hyvän tuomarin olla hyvä miekkailija?

Tuomarilla täytyy olla tietoa historiallisesta miekkailusta ja hänen on ymmärrettävä käytettäviä aseita; tämän tiedonhan saa parhaiten miekkailemalla itse. Erityisen tärkeää se on kun arvioidaan osuman tehokkuutta tai erityisiä tekniikoita tai tapauksia mitä voi tulla esille; esimerkkinä, kun kisasin WWOC:ssä torjuin rapiiripiston vasemmalla kädelläni ennen kuin tein vastapiston osuen vastustajaani. Yksi tuomareista oli sitä mieltä, että minuun oli osuttu koska hänellä ei ollut hajuakaan siitä että vasemman käden torjunnat ovat yleisiä rapiirimiekkailussa ja että niitä esiintyy alkuperäislähteissä. Tuomarit kerääntyivät kokoon ja hän muutti päätöksensä kun muut tuomarit selittivät hänelle mitä siinä vaihdossa oli oikein tapahtunut. 

Turnaukset, tekniikkaharjoitukset, sparraus, yksilöharjoitukset, terävällä miekalla leikkaaminen, lähteiden opiskelu sekä tutkiminen ovat kaikki osa sitä että kehitymme paremmiksi miekkailijoiksi.

Kun tuomaroit niin seuraatko miekkoja vai yritätkö katsoa aukkoja ennen kuin itse vaihto tapahtuu?

Seuraan kyllä yleensä miekkoja. Liikun aika paljon maton reunalla jotta minulla olisi jatkuvasti mahdollisimman selvä näkymä molempiin miekkailijoihin. 

Miten tuomarointi on kehittynyt? Vaaditaanko tuomareilta nykyään enemmän?

Tuomarointi on kehittynyt valtavasti kuten miekkailukin, ennen kaikkea siksi että monet tuomarit ovat keränneet kokemusta lukuisista suurista turnauksista. Täällä pohjolassa olemme ehdottomasti kehityksen kärkipäässä mitä harjoitteluun ja kilpailuun tulee, ja se näkyy myös tuomareissamme. 

Olen sitä mieltä, että miekkailijana pitäisi voida odottaa odottaa hyviä ja ammattimaisesti järjestettyjä kilpailuja, varsinkin kuin tarkastellaan miten paljon aikaa, rahaa ja energiaa miekkailijat tänä päivänä panostavat HEMA:n

Eli kyse on ikään kuin siitä että järjestäjät osoittavat kunnioitusta miekkailijoita kohtaan hankkimalla hyviä tuomareita?

Juuri näin!

Miten säännöt vaikuttavat miekkailuun ja tuomarointiin? NHFL:ssä käytetään suhteellisen mutkatonta säännöstä, kun taas muualla kokeillaan monimutkaisempia sääntöjä.

Pidän NHFL:n yksinkertaisista säännöistä, miekkailusta on tullut hyvin teknistä ja laadukasta. Tuomarina olen sitä mieltä että ne toimivat oikein hyvin - voimme panostaa kaiken energiamme siihen, että arvioimme mitä näemme, sen sijaan että joudumme uhraamaan ajatusvoimaa monimutkaisiin sääntöihin. Mielestäni liigaan voisi ehkä lisätä jotain mikä rankaisisi tuplaosumista, mutta se ehkä tapahtuu ensi vuonna. 

Hans Jörnlind, Axel Petterson ja Scott Brown selaavat Meyeria

Hans Jörnlind, Axel Petterson ja Scott Brown selaavat Meyeria

Mitä aseita ja lähteitä opiskelet?

Harjoittelen pitkämiekkaa, painia, tikaria, dussackia ja rapiiria. 

Rapiiria - Fabris ennen kaikkea, mutta myös Capo Ferro, Giganti, Porat mm. 

Pitkämiekka, Paini & Tikari - Fiore, Codex Wallerstein, Ringeck, Döbringer mm.

Suosikkimanuaalini ovat Fabris ja Fiore. 

Miltä HEMAn tulevaisuus mielestäsi näyttää?

Tulevaisuus on todella jännittävä!

-Meillä on yhä ammattimaisempi ja paremmin järjestäytynyt kilpailutoiminta.
-Hyviä varusteita on helposti saatavilla ja kohtuuhintaan
-Löydämme edelleen uusia dokumentteja ja kirjoituksia, jotka antavat meille parempaa ymmärrystä miekkailun suhteen.
-On paljon seuroja ja ohjaajia jotka ottavat lajin tosissaan ja harjoittelevat ahkerasti.

Sitäpaitsi meillä täällä Pohjoismaissa on todella hyvää yhteistyötä eri seurojen välillä, mikä on todella mukavaa! Ja HEMA alkaa näkyä kunnolla myös mediassa.

Niin, aloitin itse niinkin myöhään kuin 2011 ja varusteet ovat kehittyneet huimasti pelkästään sinä aikana. Jos nyt aloittaa, löytää kaiken tarvittavan suoraan hyllystä. Ei tarvitse harrastaa käsitöitä eikä odottaa kuukausitolkulla vastausta ulkomaalaiselta käsityöläiseltä, joka ei osaa vastailla sähköposteihin…

Meillä täällä Pohjoismaissa on todella hyvää yhteistyötä eri seurojen välillä, mikä on todella mukavaa!

Haha, niin juuri. Kun aloitin piti kaikki rakentaa itse miekkailumaskeja lukuun ottamatta. Minusta tuli varsinainen jeesusteippivelho...

Missä seurassa vaikutat?

Gamla Stans Fäktskola.

Ja te vaikutatte Tukholmassa? Otatteko vastaan innokkaita suomalaisia jos näitä laivalla ilmaantuisi?

Harjoittelemme ahtaassa kellarissa Tukholman vanhassa kaupungissa, ja siellä ei ikävä kyllä ole kauheasti tilaa, mutta kesäaikaan harjoittelemme ulkona ja silloin on kyllä tilaa ottaa vastaan myös innokkaita suomalaisia. 

Mitä terveisiä haluaisit lähettää suomalaisille lukijoillemme?

Tämä ei nyt ole pelkästään suomalaisille vaan kaikille jotka harrastavat lajia: jatkakaa kovaa ja omistautunutta harjoittelua, mutta älkää keskittykö pelkästään kilpailuun. Kilpailutoiminta on vain osa palapeliä, ja jotta ymmärtäisi historiallista miekkailua tarvitaan muitakin palasia. Älkää rakentako identiteettiänne pelkästään kisatuloksien varaan, mutta älkää myöskään vältelkö kilpailuja, koska ne ovat tärkeitä ja antavat meille hyviä oivalluksia ja näkemyksiä historialliseen miekkailuun.

NIin, ja onnea ja menestystä NHFL:ään!