Eliisa Keskinen: "Finaali oli rankin asia minkä olen ikinä tehnyt"

NHFL eli Nordic Historical Fencing League pyörähti käyntiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin järjestettiin ensimmäinen kolmesta osakilpailusta, Helsinki Longsword Open. Helsingin Rudolf Steiner -koulu täytty metallin kalskeesta ja kannustushuudoista nyt jo toista kertaa. Turnaus oli luonteeltaan kovatasoinen ja kansainvälinen: 45 osallistujaa 7 maasta ja 19 eri seurasta, ja valtaosa kilpailijoista oli ulkomailta.

Monella osallistujista oli turnausvoittoja muista kansainvälisistä turnauksia jo entuudestaan. Yksi näistä oli EHMS:n Eliisa Keskinen, jolla on takana useita turnausvoittoja, merkittävimpänä ruotsalainen Swordfish, joissa hän voitti naisten pitkämiekkasarjan sekä 2013 että 2014. Myös NHFL:ssä on tänä vuonna naisten pitkämiekkasarja, ja ennakkosuosikki Eliisa Keskinen astui taas palkintopallin korkeimmalle paikalle. 

Helsingistä tipahti naistensarjan kultamitali. Ennen kisaa uhosit olevasi kovassa iskussa ja lunastit lupauksesi. Oliko tämä läpihuutojuttu vai koitko olevasi ahtaalla?

Oli henkisesti todella hyvä fiilis koko ajan, fyysisesti en ollut niin hyvässä kunnossa kuin piti, koska treenaaminen oli jäänyt liian vähiin. Finaali oli rankin asia minkä olen ikinä tehnyt niin henkisesti kuin fyysisesti.

Norjan Margit Reiersen (vas.) ja Eliisa Keskinen (oik.) kohtasivat Helsinki Longsword Openin naisten sarjan finaalissa.

Vastassa oli Norjan Margit Reiersen jolla oli myöskin oma paras sijoituksensa tullessaan toiseksi. Oletteko kohdanneet aiemmin?

Olemme kohdanneet aiemmin Swordfishissä [yksi maailman kovatasoisimmistä kilpailuista, toim.huom.], missä ottelimme vastakkain semifinaalissa. Margit on erittäin taitava miekkailija ja ottelu oli silloin hyvin tiukka.

Olet nyt asunut jonkun aikaa vieraassa kaupungissa poissa tutusta treeniympäristöstä. Oliko tämä syynä treenaamisen vähyyteen? Miten pyrit paikkaamaan tätä puutetta?

Kyllä se vaikutti, vaikka Jyväskylässä kävinkin treenaamassa porukan mukana, ja sain seuralta myös hetkeksi avaimen lainaan jotta pääsin treenaamaan salille myös virallisten harjoitusten ulkopuolella. Tampereen seurassa en ole itselleni epäsopivan treeniaikataulun vuoksi käynyt kertaakaan, eli ylipäätään treenaaminen jäänyt ihan muutamaan hassuun kertaan. Olen myös käynyt Helsingissä treeneissä aina kun olen ehtinyt, EHMS:n lauantaitreenit ovat olleet ihan loistava asia tässä elämäntilanteessa.

Viime vuoden Swordfishissä naisten ja miesten top4:stä 7/8 olivat NHFL:n osallistujista tuttuja nimiä. Onko Pohjoismaiden oma liiga etu muuhun maailmaan verrattuna?

Ihan varmasti! Oma miekkailuni parani todella paljon liigakisojen seurauksena. Ei missään muualla ole näin hyvin järjestettyjä ja korkeatasoisia turnauksia niin tiheästi, ja ihan kaikki viime vuoden liigassa otelleet olivat ihan eri tasoa kuin ennen sitä.

Olet matkustanut turnauksissa ympäri maailmaa. Miten NHFL-kisojen taso vertautuu suhteessa muihin tapahtumiin, esimerkiksi Longpointiin?

Longpointia on vaikeaa verrata liigakisoihin, koska Longpoint ei kuitenkaan ole pelkästään turnauksiin keskittyvä tapahtuma kuten suurin osa liigakisoista. Kaikki liigakisat ovat kuitenkin olleet erittäin hyvin järjestettyjä, esimerkiksi aikataulut ovat pitäneet, tuomarointi on ollut hyvää sekä kisat ovat olleet kaikin tavoin ammattimaisia, vaikka pyörivätkin pääasiassa vapaaehtoisvoimin.

Sanoisin että liigakisoissa on ollut haastavampia vastustajia, mutta en tiedä ovatko amerikkalaiset ovat kehittyneet samaa tahtia. Kesällä se selviää, sillä opetan sekä kisaan Longpointissa heinäkuussa. Ajattelin opettaa omia vahvuusalueitani, eli liikkumista ja miekkailun harjoittelua tukevia pelejä.

Naisten sarjassa oli nyt paljon uusia nimiä, ja suurin osa osallistujamäärän kasvusta tulikin naistensarjan kautta. Miksi naisia osallistuu nyt kisoihin enemmän kuin aiemmin?

Naisten miekkailu on saanut viime vuosina paljon huomiota, ja naisten kisojen määrän kasvulla on ollut suuri vaikutus tähän, kuten Ruotsissa vuosittain järjestettävä Swordfish jossa on on iso ja miekkailullisesti laadukas naistensarja. Isot ja laadukkaat kilpauilut ovat ylipäätään tuoneet naisten miekkailua enemmän esille; vielä muutama vuosi sitten kukaan ei osannut nimetä muuta kuin muutaman hyvin pärjänneen naisen, nyt meitä on paljon ja uusia nimiä nousee jatkuvasti. Ylipäätään naistensarjat laskevat naisten kynnystä aloittaa kilpaileminen, ja sitä kautta ne nostavat miekkailun tasoa.

Olet osallistunut ja pärjännyt suhteellisen hyvin myös sekasarjoissa. Onko sinulla mielenkiintoa osallistua niihin jatkossakin?

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta haluaisin enemmän kokemuksia vaativammassa kilpailuympäristössä, mutta toisaalta ymmärrän että fysiikkani ei riitä kilpailemaan miesten huippujen kanssa. Lisäksi loukkaantumisriski on paljon isompi koska on koko-  ja voimaeroa. Lähiaikoina todennäköisesti siis en, mutta en sulje sitä pois tulevaisuuden osalta.

Mistä innostus historiallista miekkailua kohtaan kumpusi? Koska aloitit harrastuksen?

Haastakaa itsenne lajin parissa!

Olen ihan pienestä asti ollut kiinnostunut miekkailusta, se lähti varmaan Sormusten Herrasta aikoinaan. Joskus 17-vuotiaana näin Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran esityksen, ja ilmoittauduin kurssille melkein samalta istumalta. Olen kiinnostunut nimen omaan eurooppalaisperäisestä miekkailusta, ja jotenkin se resonoi enemmän niiden omien juurien kanssa kuin aasialaiset lajit.

Mikä sai sinut alunperin osallistumaan ensimmäiseen kilpailuusi? Miksi ylipäätänsä kilpailet?

Varmaan nuo meidän pojat minut sinne lopulta pakotti, vaikka salaa itsekin halusin kisata. Ensimmäinen kisa jännitti niin paljon että oksetti, ja sen jälkeen taisin pari kyyneltä vuodattaa vessassa piilossa, mutta se tunne ja addrenaliini vain jotenkin koukutti. Nykyään ehkä se halu tulla paremmaksi, ja mitellä taitojaan aina vain parempien vastustajien kanssa. Koen että joka kerta kun kisaan,opin jotain uutta miekkailustani, ja vielä on paljon opittavaa. Nyt launtaina opin ainakin sen, että kunto täytyy olla paljon parempi kisoissa. Lauantai meni ihan tahdonvoimalla, meinasin oksentaa kesken matsin kun väsytti niin.

Koetko, että kilpaileminen on välttämätöntä kehittymisen kannalta? Eikö ole täysin mahdollista tulla hyväksi miekkailijaksi ilman että ikinä astuisi kehään?

Naisten palkintopalli, vasemmalta oikealle: Margit Reiersen (NOR), Eliisa Keskinen (FIN), Julia Yli-Hukka (SWE)

Varmasti on, ja tiedän useita hyviä miekkailijoita jotka eivät kilpaile. Kuitenkin, paineen alla miekkailu, oli sitten kysymys vieraasta vastustajasta kehässä tai sparrileirillä on kuitenkin erittäin opettavainen kokemus, joka paljastaa usein isojakin ongelmia omasta tekniikasta, mitä pelkästään seurakavereiden kanssa treenaaminen ei välttämättä korvaa. En kuitenkaan missään nimessä sano että kaikkien olisi pakko kisata, kyllä tätä voi harrastaa ihan hyvillä mielin ilmankin.

Miltä tyypillinen treeniviikko näyttää?

Tyypillisestä ei nyt voi sanoa mitään kun treenit on elämäntilanteen vuoksi ihan miten sattuu, mutta aikaisemmin oli kahdestä viiteen lajiharjoitusta, lisäksi useasti viikossa jotain erillistä kuntoharjoittelua kauden mukaan, kuten kahvakuulaa, levytänkoharjoittelua, juoksua (jota inhoan) ja sen sellaista.

Mitä historiallisia lähteitä opiskelet? Miten usein palaat lähteiden pariin?

Seuramme saksalaisen miekkailun opetus pohjaa Liechtenauer-traditioon ja Von Danzig -käsikirjoitukseen. Itse en ole perehtynyt alkuperäislähteisiin niin paljoa kuin muut ohjaajamme, tällä hetkellä tavaan pääasiassa skandinaavisia sapelikirjoituksia vaikka toki kaikenlaisia manuaaleja tulee selattua wiktenauerista harva se ilta.

Haluaisitko vielä sanoa tähän loppuun jotain lukijoille?

Uusille: Menkää ja tarttukaa miekkaan! Itsekin voi opiskella jos lähistöltä ei löydy sopivaa seuraa, ja kaikki liikunta mitä tekee on hyödyllistä myös miekkailun kannalta!

(Iki)vanhoille harrastajille: haastakaa itsenne lajin parissa; lukekaa jokin uusi manuaali, lähtekää extempore ulkomaille miekkailutapahtumaan tai aloittakaa uusi kunto-ohjelma parantamaan miekkailukuntoa!

Kuvat (c) Timo Toropainen