Carl Ryrberg: "Kilpailut ovat keino testata miekkailuaan stressaavassa ympäristössä"

Helsinki Longsword Openin finaalimatsi oli yksi tasaisimpia vääntöjä mitä koko turnauksessa nähtiin. Finaalissa käytiin läpi kolme erää (5-4, 3-3, 3-3), ja tasaisen väännön voitti lopulta Carl Ryrberg yhden ainoan pisteen turvin. Carl on Örebro HEMA:n pääohjaaja, Ruotsin historiallisten kamppailulajien liiton, SvHEMAF, varapuheenjohtaja, sekä NHFL:n Ruotsin koordinaattori, sekä tietysti omistautunut miekkailija. Hän on sijoittunut korkealle sekä voittanut useita turnauksia ympäri maailmaa, muun muassa Yhdysvalloissa sekä viimeisimpänä Suomessa. Hän tuli toiseksi viime vuoden Pohjoismaisessa liigassa, ja sai viikonlopun voitosta hyvän lähdön tämän vuoden liigalle. 

Carl Ryrberg (vas.)  niskan päällä finaaliottelussa Matthys Koolia vastaan (oik.)

Carl Ryrberg (vas.)  niskan päällä finaaliottelussa Matthys Koolia vastaan (oik.)

Ensimmäiset sanasi ottelun jälkeen olivat “Laittakaa minut ruumispussiin”. Millaista oli kohdata Matthys Kool finaalissa?

Se oli itse asiassa viittaus elokuvaan Karate Kid, josta me vitsailemme paljon seurassamme. Oikeastaan sanoin että “tuo minulle ruumispussi”.

Matthys Kool (vas.) näyttää painin mallia, Carl Ryrberg (oik.) saa kyytiä.

Matthys Kool (vas.) näyttää painin mallia, Carl Ryrberg (oik.) saa kyytiä.

Ottelu oli vaikea, Ties on erittäin taitava miekkailija ja hän myös lyö kovaa. Me ottelimme kahdesti viime vuonna 1-1 tuloksella. 6 minuuttia miekkailua vahvaa miestä vastaan on hyvin vaativaa kun minulla on muutenkin meneillään raskas harjoittelujakso, joten olin aika väsynyt jälkikäteen. Sellaiset ottelut ovat kuitenkin parhaita.

Onko vaikeampaa otella vahvaa ja isoa vastustajaa vastaan? Voiko sitä kompensoida teknisellä taidolla?

Onhan se. Voima ei ole kaikki kaikessa, mutta voimakas lyönti on myös nopea lyönti, ja voimaa on oltava jotta torjunnat ovat vakaita kun vastustaja lyö kovaa, sillä muutoin ne eivät vain toimi. Joillain HEMA-yhteisössä on harhaluuloja siitä ettei miekkailussa tarvittaisi voimaa, mutta myytti on kumottu sekä modernin ajan empiirisillä testeillä että jo miekkailuoppaissa itsekään. Eli kyllä, on vaikeampaa miekkailla vahvempaa vastustajaa vastaan. En itse pidä itseäni kovin vahvana, mutta olen tarpeeksi vahva saadakseni miekkailuni toimimaan.

Miekkailu on ainoa kamppailulaji jossa ei ole painoluokkia. Urheilumiekkailusta poiketen historiallinen miekkailu sallii myös painin; luuletko sinun mielestäsi mahdollista että painoluokat tulevat myös tähän lajiin?

Minun oppilaani ovat pääasiassa aika pieniä, kuten Jesper Christiansen, Fredrik Sand Ekmark and Cristoffer Holm. Cristoffer pääsi puolivälieriin Swordfishissä [ruotsalainen Euroopan kovatasoisin miekkailukilpailu, toim. huom.], Fredrik miekkaili tasaisen ottelun Dennis Ljungqvistin kanssa ja Jesper voitti Knut Bonanin, jotka ovat kaikki isoja ja vahvoja miehiä.

Koko ja voima vaikuttavat, mutta se ei ole kaikista tärkein asia. Pitää olla tarpeeksi vahva, mutta sen pisteen jälkeen se on vain yksi aspekti muiden joukossa. Minä toivon että emme näe painoluokkia, koska paini on kuitenkin niin pieni osa ottelua, ja sinulla on kuitenkin miekka kädessä jos vastustajasi yrittää painia.

Ruotsalaiset miekkailijat ovat ylivoimaisia kilpailuissa. Samana viikonloppuna kun sinä voitit Helsingissä, sai Axel Petterson kultaa Meksikossa. Miksi ruotsalaiset miekkailijat pärjäävät tällä hetkellä paremmin kuin muut?

Voima ei ole kaikki kaikessa, mutta voimakas lyönti on myös nopea lyönti

Me olemme paljosta velkaa Anders Linnardille ja Axel Petterssonille [GHFS, toim. huom.], jotka ovat kilpailullisen miekkailun pioneereja, ja se yhdistettynä maailman parhaaseen kilpailuun takapihallamme, Swordfishiin, on antanut ruotsalaisille paljon mahdollisuuksia selvittää mitä tarvitaan ollakseen huipputason miekkailija. Meillä on myös yhteisö jossa tuemme toistemme kasvua. Meillä on enemmän kunnianhimoisia vaikuttajia jotka haluavat parasta HEMA:lle kuin egoisteja. Ruotsalainen miekkailuyhteisö perustuu ystävyyteen.

Mitä tarkoitat kun sanot että ruotsalainen miekkailuyhteisö perustuu ystävyyteen? Kuinka teette yhteistyötä muiden seurojen kanssa? Onko teillä säännöllisiä tapaamisia? Kuinka pidätte egot kurissa?

Puhun muiden seuranvetäjien kanssa vähintään kerran viikossa. Meillä on lukuisia yhteisiä harjoitusleirejä ja liiton kautta meillä on ryhmiä joissa treeninvetäjät voivat keskustella ja vaihdella ideoita. 

Iso ego on mahdottomuus, koska kaikki meistä voittavat toinen toistamme aika-ajoin. Olen voittanut Axelin [Pettersson], Denniksen [Ljungqvist] ja Thomasin [Nyzell], mutta he ovat vuorostaan voittaneet minut. Tämä ei tarjoa kasvupaikkaa itsekyydelle. Jos päätät astua kehään ja testata taitojasi kilpailuympäristössä (mikä ei tietenkään ole ainoa tapa miekkailla ja jossa tietenkin on omat ongelmansa) opit varmasti nyöryyttä hyvin tehokkaasti.

Carl ja oppilaansa ottavat rennosti otteluiden välissä. Kuva Matthys Kool.

Carl ja oppilaansa ottavat rennosti otteluiden välissä. Kuva Matthys Kool.

Sijoituit liigassa toiseksi viime vuonna. Ensimmäisen kilpailun voittaminen tänä vuonna vie sinut ennakkosuosikiksi Kööpenhaminaan. Luuletko, että sinulla on hyvät mahdollisuudet pärjätä hyvin myös siellä?

Kyllä.

Keitä miellät haastajiksesi?

Jos on pakko nimetä, niin Thomas Nyzell, Dennis Ljungqvist, Ties Kool ja Kristian Roukonen.

Miksi kilpailet? Ja oletko sitä mieltä, että on mahdollista olla hyvä miekkailija ilman kilpailemista?

Uskon, että on laitettava itsensä niin vaativiin ja stressaaviin tilanteisiin kuin mahdollista, jotta voi testata omaa miekkailuaan. Miekkailu on suunniteltu hyvin stressaaviin tilanteisiin, joten mitä enemmän stressiä harjoittelussa sitä parempi. Se meditatiivinen tunne joka syntyy kun kamppailee jonkun samantasoisen tai jopa itseään paremman kanssa on fantastinen; ei ole mitään sen kaltaista.

Miekkailija voi olla hyvä joissain miekkailun aspekteissa ilman kilpailemista, niin kuin voi olla samalla tavalla hyvä vain kilpailemalla. Kuitenkin, jos haluaa olla historiallinen miekkailija se edellyttää runsaasti erilaisia taitoja, ja jos et ikinä testaa itseäsi jäät osasta vajaaksi. Tunnen kuitenkin useita hyvin loistavia miekkailijoita joita kunnioitan, jotka eivät ole kovin hyviä kilpailuissa. Sinun ei tarvitse kukoistaa turnauksissa, mutta se on testi, joka sinun pitäisi suorittaa säännöllisesti jotta tiedät kehittyväsi. Miekkailijan pitäisi myös lukea alkuperäislähteitä, leikata terävällä miekkalla, tehdä yksilöharjoituksia ja niin poispäin.

Kuinka aloitit HEMA:n?

Harrastin historianelävöitystä sekä larppasin 10 vuotta sitten, ja halusin oppia käyttämään miekkaa oikeaoppisesti. Osallistuin Ola Lindénin, Guy Windsorin oppilaan, italialaisen pitkämiekan kurssille, ja olin saman tien koukussa. Vuoden treenaamisen jälkeen Ola jättäytyi hetkeksi pois opettamisesta, ja minä ja muutama muu “kokenut” oppilas aloimme pyörittää seuraa, ja olemme pyörittäneet sitä tähän päivään asti. Nykyään olen seuran puheenjohtaja ja toinen pitkämiekan pääohjaajista. Ola on edelleen kuvioissa ja toimii sotilassapeliryhmämme ohjaajana.

Olisi hauska nähdä lisää suomalaisia ulkomailla

Millainen on tyypillinen treeniviikkosi?

Normaalisti harjoittelen miekkailua kolmena iltana viikossa. Opetan suurimman osan niistä, mutta usein edistyneimpien ryhmässä, jotta saan paljon henkilökohtaista harjoitusta. Olen onnekas saadessani treenata usean Ruotsin parhaan miekkailijan kanssa, ja haluan käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseni niin usein kuin mahdollista. Aloitin vähän aikaa sitten myös thainyrkkeilyn, jota harrastan kaksi kertaa viikossa, ja salilla käyn myös kahdesti. Viikonloppuisin käyn usein patikoimassa tai juoksemassa, tai teen jotain muuta kevyehköä ulkoliikuntaa, pääasiassa rentoutuakseni ja palautuakseni.

Sinulla on ura ja perhe. Onko haastavaa sovitella niitä miekkailun kanssa? Kuinka löydät aikaa harjoitella ja matkustaa miekkailutapahtumiin ulkomailla?

Itse asiassa vaihdoin työpaikkaa noin vuosi sitten jotta saisin enemmän aikaa harjoitteluun, ja se on toiminut todella hyvin. Minulla on myös ihana nainen joka ymmärtää, miten tärkeätä miekkailu minulle on. Pidän myös huolta siitä, että kaksi kertaa viikossa lopetan treenit hyvissä ajoin jotta ehdin kotiin ihmisten aikaan, ja varaamme myös aikaa yhteisille viikonlopuille. Puolisoni tulee myös mukaan matkoille lämpimämpiin maihin.

Uskon, että on laitettava itsensä niin vaativiin ja stressaaviin tilanteisiin kuin mahdollista, jotta voi testata omaa miekkailuaan

Mainitsit käsikirjoitusten tutkimisen, leikkaamisen, yksilöharjoittelun ja niin edespäin. Kuinka usein harjoittelet terävällä miekalla leikkaamista?

En lähes koskaan, mikä on harmillista. Haluaisin tehdä sitä paljon enemmän, ja se on suunnitelmissa.

Mitä historiallisia kamppailulähteitä opiskelet ja kuinka usein? Kannatko miekkailumanuaalia mukana harjoituksissa?

Ringeck ja Pseudo-Peter von Danzig ovat pääasialliset lähteemme. Painia ja tikaria teen Fioren mukaan. Minulla on kopio Ringeckistä miekkailukassissani, mutta käytän sitä lähinnä kun siirrymme opettelemaan uutta taitoa tai kun meillä on tekniikkaorientoituneet harjoitukset. Joskus käymme läpi osia käsikirjoituksesta perehdyttääksemme itseämme, koska tekniikan opettelu on hyvin aikaavievä prosessi minun mielestäni.

Onko siinä joku syy ettet harjoittele saksalaisen tradition tikaria ja painia?

Ei erityisesti, opetan Fiorea eniten peruskursseilla ja mielestäni Fioren materiaali on hyvää, ja se on minulle tuttua. Minusta on hyödyllisempää käyttää alkuperäislähteitä varten varattu aika pitkämiekan opetteluun ja opettaa painimista ja tikaria Fioresta koska osaan niitä jo.

Voittajan on helppo hymyillä. Miesten palkintopalli vasemmalta oikealla: Ties Kool (NL), Carl Ryrberg (SWE), Thomas Nyzell (SWE)

Voittajan on helppo hymyillä. Miesten palkintopalli vasemmalta oikealla: Ties Kool (NL), Carl Ryrberg (SWE), Thomas Nyzell (SWE)

Minkälaista yksilöharjoittelua teet?

Kaikkea mitä nyt voi kuvitella. Paljon pistotarkkuusharjoituksia, pell-harjoituksia, Meyerin neliötä ja niin pois päin. Ihan kaikkea mikä saa miekan tuntumaan kevyemmältä ja avaa uusia linjoja.

Jos voisit harjoitella mitä hyvänsä asetta tai tyyliä ja harjoittelukumppaneista ei olisi pulaa, mitä haluaisit harjoitella?

En mitään oikeastaan. Harrastan pitkämiekkailua koska minua kiinnostaa nimenomaan pitkämiekka. On tietysti olemassa muitakin aseita joista olen kiinnostunut, mutta jos haluaisin ryhtyä opiskelemaan niitä saisin varmasti monia seuran jäseniä harjoittelukumppaneiksi.

Mitä neuvoja antaisit aloittelijoille? Entä kokeneemmille miekkailijoille jotka pyrkivät kehittymään?

Tärkein asia miekkailussa on kärsivällisuus. Älä etsi nopeita tuloksia, vaan pyri kehittymiseen pitkällä tähtäimellä; kyse ei ole siitä, että olisi paras huomenna. Ole kärsivällinen kun miekkailet - älä vaan tee satunnaisia tekniikoita, vaan pidä huoli että teet aina sen mitä haluat, silloin kuin haluat. Jos et näe avointa paikkaa mihin hyökätä, ole kärsivällinen ja luo se itse. .

Myös, alkuperäislähteitä ei tule katsoa kronologisena “näin opit miekkailemaan” -kirjoina. Bruce Lee sano kerrani: “En pelkää miestä joka on opetellut 10 000 eri potkua kerran, mutta pelkään miestä joka on harjoitellut yhtä potkua 10 000 kertaa.” Opetelkaa perusteita ja lisätkää tekniikoita sen päälle. Älkää tuhlatko aikaa “opettelemalla 200 tekniikkaa”; opetelkaa sen sijaan miekkailemaan.

Halusisitko vielä lopuksi sanoa jotain suomalaiselle yleisölle?

Olisi hauska nähdä lisää suomalaisia ulkomailla nykyisten tuttujen lisäksi. Matkustaminen on loistava tapa kehittyä miekkailijana. Nythän on esimerkiksi olemassa liigakin jossa miekkailla.

Kuvat (c) Timo Toropainen