Jyväskylän sparrileirin tunnelmia

Jyväskylän historiallisen miekkailun seura järjesti nyt kolmatta kertaa vapaaseen miekkailuun ja ajatuksenvaihtoon keskittyneen leirin Savelan salillaan. Viikonlopun kestänyt leiri oli osallistujamäärältään menestys, ja jokainen paikallaolija sai varmasti otella sydämensä kyllyydestä eri puolilta Suomea saapuneiden miekkailijoiden kanssa. Lauantai-iltana keskityttiin vapaaseen ajatuksenvaihtoon yhdessä ruokaillessa, ja pohdittiin Suomen miekkailun lähitulevaisuutta. Haastattelimme paikanpäällä olijoita ja kysyimme, millainen kokemus leiri oli. Haastettelun suoritti Markus Koivisto.

Jukka Salmi, JHMS

Jukka aloitti historiallisen miekkailun harrastamisen omatoimisesti 2004, ja perusti Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran pari vuotta myöhemmin. 

Sara dokumentoimassa leirin kulkua. Kerrallaan miekkailemaan mahtui kolme paria, ja leirin aikana nähtiin tyylejä varhaiskeskiajalta renessanssiin. 

Sara dokumentoimassa leirin kulkua. Kerrallaan miekkailemaan mahtui kolme paria, ja leirin aikana nähtiin tyylejä varhaiskeskiajalta renessanssiin. 

Sparrileiri järjestetään nyt kolmatta kertaa, mistä idea lähti?

Tämä itse asiassa tuli espoolaisten puolesta, he ehdottivat että me järjestettäisiin tällainen, lähinnä sen kannalta kun Jyväskylä on tosi keskeisellä paikalla. Tänne on ympäri Suomen helppoa tulla. Meidän mielestä tällaisellä tapahtumalle oli tilausta ja on edelleen, ja vaikuttaa että on jatkossakin. Ensimmäinen kun järjestettiin niin sinne tuli hirveesti porukkaa joten järjestettiin uudestaan, ja järjestetään vastaisuudessakin.

Millaisena itse näet tällaisen tapahtuman funktion Suomalaiselle miekkailuyhteisölle?

Varmaan tällaisella voi olla erilaisille ihmisille erilaisia merkityksiä, mutta mielestäni tämän hienoin asia on että me saamme ihmisiä ympäri suomea saman katon alle miekkailemaan ystävällisessä hengessä. Näen itse tämän tällaisena kokoontumistapahtumana, kun näkee tuttuja naamoja, näkee uusia naamoja ympäri Suomen ja näkee miten tämä laji kasvaa suomessa..  

Näetkö mitään kehitystä miekkailijoiden tasossa jos vertaa vaikka tätä ja edellistä vuotta?

Sehän tietysti riippuu mitä käyttää mittarina mutta kyllä se [taitotaso] mielestäni on menossa koko ajan parempaan suuntaan. 

Tänä vuonna on ollut paljon enemmän naisia paikalla - mistä sä luulet että se johtuu?

Kyllä se naisharrastajien määrä on yleisesti kasvanut ja ollaan ruvettu kiinnittämään enemmän huomiota naisiin harrastajina ja se on pikku hiljaa ruvennut näkymään. 

Anna Lahtinen, OMS

Anna on harjoitellut historiallista miekkailua Oulun miekkailuseurassa nelisen vuotta, ja hän oli paikalla myös ensimmäisellä sparrileirillä. 

Millainen fiilis sinulla on tästä ensimmäisestä päivästä?

Tosi hyvä fiilis, täällä on ollut tosi paljon porukkaa ja tosi hyvä henki ja hyvä sparrata. Yritin sparrata mahdollisimman monen eri ihmisen kanssa, en tainnut ottaa kuin yhden ihmisen kanssa kaksi matsia ja loppujen kanssa oli sitten yks matsi per naama ja sain varmaan lähestulkoon kaikkien kanssa otettua. 

Millaisena koet tällaisen tapahtuman roolin suomalaiselle miekkailulle?

Pienempi sali oli varattu varusteluolaksi, jossa vietettiin myös taukoja ja tutustuttiin eri puolilta Suomea saapuneisiin harrastajiin. 

Pienempi sali oli varattu varusteluolaksi, jossa vietettiin myös taukoja ja tutustuttiin eri puolilta Suomea saapuneisiin harrastajiin. 

Mun mielestä tämä on tosi hyvä tapahtuma, koska yleensä ihmisillä on tosi iso kynnys lähteä vaikka isoihin kansainvälisiin kilpailuihin, niin tällainen vapaamuotoisempi tapahtuma missä voi pikkaisen kokeilla niitä taitojaan verrattuna muihin miekkailijoihin antaa jonkinnäköistä viitettä siihen että miten siellä kilpailuissain saattaisi pärjätä. Toki täällä on ihan erilainen mindsetti kuin mitä kilpailuissa on, mutta kyllä se varmasti madaltaa sitä kynnystä lähteä ulkomaille esimerkiksi kilpailemaan tai ihan muun tyyppisiin tapahtumiin. 

Oletko itse miettinyt lähteväsi jonnekin kilpailemaan?

En ole aikaisemmin kilpaillut mutta kyllä mä oon tässä viime aikoina vakavasti miettinyt että pitäis tänä vuonna ryhdistäytyä ja lähteä johonkin kisaan mukaan. 

Onko sinun mielestäsi miekkailun tasossa tullut jotain kehitystä tai muutosta tässä yli vuoden aikana?

No ei hirveästi ole minun mielestä mikään muuttunut, sen huomasin että nyt olen saanut paljon vähemmän mustelmia kuin viime vuonna [nauraa]. En tiedä johtuuko se siitä että varusteet on paremmat vai siitä että ollaan otettu täällä vähän rauhallisempaan tahtiin sparria kuin viimeksi. 

Teillä oli nyt paljon enemmän oululaisia paikalla kuin viime kerralla, oliko teillä joku kampanja että nyt lähdetään kaikki porukalla vai mistä väestöryntäys johtui? Oliko itsellesi heti selvää että lähdet vai pitikö jonkun puhua sinua ympäri? 

Ei ollut oikeastaan varsinaista kampanjaa, joku päätti että lähtee tänne ja sitten rupesi vaan puhumaan treeneissä että "No niin, tehän ootte tietysti kans lähdössä, että nyt lähdetään kun on tällainen kiva tapahtuma, että no niin nyt lähdetään kaikki, jes, tsemppiä". Siitä pikku hiljaa ihmiset innostu että no joo, vois lähteä. Itselleni ei ollu ihan selvää, tiesin kyllä että tää tapahtuma on tulossa tässä jossain vaiheessa ja mietin että ois kiva ehkä lähteä, mutta sitten se varmisti sen että kun oli muitakin lähdössä niin totta kai mä sitten lähden kun on kiva lähteä porukalla. Ja hyvät kokemukset oli tosiaan edellisestä tapahtumasta. 

Koetko että tämmöisen viikonlopun aikana pystyy oppimaan jotain? 

Joo ehdottomasti. Ihan sitä perussparrausta mitä mulla on ollut, sellaisia ongelmia mitä oon siellä oulussa sparratessa huomannut. Mun mielestä olen voinut keskittyä niihin tosi hyvin kun on ollut monta tuntia aikaa harjoitella. 

Erien välissä oli hetki aikaa hengähtää. Kuva Sara Vertanen.

Erien välissä oli hetki aikaa hengähtää. Kuva Sara Vertanen.

Oppiminen varmaan riippuu ihmisestä ja vähän että missä vaiheessa se on treenaamisensa kanssa. Että toki jos huomaa jonkun että jos jostain tietystä suunnasta tuleva lyönti tulee aina läpi niin sitten sen huomaa että ehkä pitää sitten harjoitella sitä torjuntaa siitä suunnasta hieman enemmän. Mulla ei oo ainakaan tämän viikonlopun aikana tullut mitään tiettyä sellaista mitä en olis tiennyt että pitää harjoitella sillä tavalla lisää.

Mitä muita tapahtumia toivoisit että seurat järjestäisivät täällä ympäri suomea? 

Jaa no. Yks mistä on ollut aika paljon puhettakin on ollut tää naisille suunnattu tapahtuma että niitä ei oo vielä järjestetty tänne Suomeen mutta toivon että jossakin vaiheessa jonnekin päin tulisi. 

Onko se tärkeää?

Onhan se  tärkeää, koska naiset ovat kuitenkin tosi pieni vähemmistö historiallisen miekkailun puolella, olisi kiva että pääsisi tapaamaan toisia, ja että hei, meitä on muitakin olemassa kuin minä, kun yleensä aina vaan treenailee miesten kanssa siellä omassa seurassaan eikä näe muita naisia koskaan, niin olisi se yhteisöllisyyden kannalta tosi tärkeää. [Toim. huom, leirin innoittamana perustettiin Facebook-ryhmä Suomen historiallisen miekkailun naisharrastajille]

Niko Tanhuanpää, THMS

Niko on treenannut Turun historiallisen miekkailun seurassa muutaman vuoden, ja oli ensimmäistä kertaa sparrileirillä. 

Mika sai sinut alunperin kiinnostumaan historiallisesta miekkailusta? Miksi tulit lähteneeksi sparrileirille?

Vaikea sanoo oikeestaan, mutta olin melko pienestä pitäen halunnut miekkailla ja kaverin sivulause harrastuksesta johti mahdollisimman pikaiseen kurssille ilmoittautumiseen. Ensimmäisenä tuli mieleen vastata että leirin pelkkä olemassaolo veti puoleensa - tätähän varten treenaan - mutta oikeastaan syy on siinä että tarjonta kotopuolessa on toistaiseksi ollut huonoa.

Eli mielestäsi sparraaminen on olennainen osa harjoittelua?

Mulle sparraaminen on highlightannut joka kerta jotain virheitä joita en ainakaan itse ole muuten treenatessa huomannut, luoden olosuhteen näiden korjaamiseen. Omalla kohdallani näen sparraamisen myös sinä toimintana mitä varten ylipäänsä treenaan. Mitä teen miekkailutaidoilla jossen ikinä käytä niitä. Sparraaminen kuitenkin on lähin mitä miekkailua -uskoakseni- pääsemme tässä yhteiskunnassa joten oikeasta taistelusta kuolemaan on varmaan aika turha puhua tässä kontekstissa vakavasti. Summatakseni vielä: en harrasta historiallista kamppailua velvollisuudentunteesta ylläpitää katoamassa olevaa taitoa, vaan itsekkäästä kamppailun nautinnosta

Miten paljon sinulla oli sparrikokemusta ennen leiriä?

Kokemuksen voi sanoa tuplaantuneen leirin aikana. Kerrat tais ol yhdel kädel laskettavis

Millainen fiilis jäi sparrileiristä noin yleensä?

Sparrileiriä oli kuvailtu sosiaaliseksi tapahtumaksi jossa miekkailijoita ympäri suomen kohtaa intohimonsa merkeissä, mutta kuinka fantastiselta se kuulostaakin onnistuin silti yllättymään silkasta hyväntuulisuudesta joka tapahtumaa ympäröi. Eri treenityylien ja -taustojen omaavien miekkailijoiden kanssa sparraaminen oli todella antoisaa, sillä vaikka olimme monien kanssa perehtyneet samaan lähteeseen, vain kamppailussa ilmenevä miekkailutyyli oli usein yllättävä verraten kokemuksiin samassa seurassa treenaavien kanssa.

Tuohon liittyen: oletko harrastanut muita kamppailulajeja ikinä? Harrastaisitko jotain muuta jos et olisi hurahtanut historialliseen miekkailuun

Olen joskus junnuna käynyt ju-jutsussa ja kamppailulajin aloittaminen oli pitkään ollut ainaisesti lykkääntyvä ja projekti. Nyrkkeilyn alkeiskurssi sai väistyä miekkailun tieltä. Leirillä olin sen verran flowssa useimpien otteluideni aikana etten tarkkoja yksityiskohtia muista, mutta pistoja tuli useammin vastaan - ja varoasennoista joista meillä harvemmin niitä kohtaa - eikä painiin edetty läheskään yhtä usein, tai samanlaisella varmuudella.

Seuraava leiri järjestetään toivottavasti syksyllä, aiotko tulla mukaan uudelleen?

Kaikki muu saa väistyä aikataulussa.

Onko sulla jotain sanottavaa aloittelijoille jotka miettivät leirille lähtöä?

Ei kannata pelätä tasoerojen vuoksi. Kukaan ei ollut siellä voittamassa verenmaku suussa ja tiedän joidenkin tulevan taidossa heikonpaansa vastaan jotta molemmilla olisi mahdollisuus oppia. Jos miekkailu, verkostoituminen ja yleinen hengaaminen - muidenkin kuin oman seuran - miekkailijoiden kanssa kuulostaa vähänkään houkuttelevalta kannattaa lopettaa miettiminen ja aloittaa pakkaaminen.

Tänä vuonna leirillä oli osallistujia parikymmentä kuudesta eri seurasta. Kuva Sara Vertanen.

Tänä vuonna leirillä oli osallistujia parikymmentä kuudesta eri seurasta. Kuva Sara Vertanen.