Harrastuksen aloittaminen omatoimisesti

Mitä tehdä jos historialliset lajit ovat alkaneet kiinnostaneet, mutta seuraa ei ole mailla eikä halmeilla? Historiallista miekkailua ei ole Suomessa harrastettu kuin viitisentoista vuotta, ja monet seurat ovat aloittaneet toimintansa minimaallisella informaatiolla. Internetin myötä harjoittelun aloittaminen on tehty helpoksi, ja tietoa lajista löytyy enemmän kuin koskaan. Keräsimme kasan vinkkejä miten aloittaa historiallinen miekkailu tyhjästä, ja haastattelimme Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran perustajaa Jukka Salmea aiheesta

Joachim Meyerin kirjan uudelleenpainatus on selkeä ensimmäinen lähde. The Art of Combat: A German Martial Arts Treatise of 1570, Jeffrey Forgeng (Greenhill Books, 2006)

Joachim Meyerin kirjan uudelleenpainatus on selkeä ensimmäinen lähde. The Art of Combat: A German Martial Arts Treatise of 1570, Jeffrey Forgeng (Greenhill Books, 2006)

Ensiksi kannattaa etsiä sopiva tyylisuunta. Suomessa helpointa on saada ohjausta italialaiseen ja saksalaiseen pitkämiekkaan. Bolognalaista miekkailua sekä miekkaa ja kupurakilpeä löytyy muutamista seuroista, ja rapiirikaan ei ole täysin poissuljettu. Miellyttääkö enemmän yhdellä vai kahdella kädellä käytettävä ase? Materiaali internetissä on pääasiassa englanniksi, mutta ruotsin osaajille löytyy runsaasti lähteitä esimerkiksi skandinaavisesta sapelista, italian tai saksan osaajille löytyy sitäkin enemmän materiaalia.

Sopivan tyylisuunnan löydyttyä alkuun pääsee hankkimalla fyysisen kopion jostain kirjasta, tai tutustumalla nettilähteisiin esimerkiksi Wiktenauerista. Ei kannata masentua jos ei heti ymmärrä mitä ihmettä mestarit ovat oikein tarkoittaneet, sillä miekkailutermistön ymmärtäminen vie hetken aikaa. 

Miekkailussa kehittymistä helpottaa hyvä fyysinen kunto, joten sen parantaminen ei koskaan mene hukkaan. Alkuun pääsee vaikka harjanvarrella (joilla iso osa pitkäaikaisista harrastajista on aloittanutkin), ja mikä tahansa miekanpyörittely kehittää paremmaksi.

Varusteita pystyy nykyisin tilaamaan helposti Suomesta, eikä miekkaa tarvitse enää odotella kuukausia esimerkiksi Puolasta. Alkuun kannattaa hankkia teräksinen tai synteettinen miekka sekä miekkailumaski; näillä pääsee harjoittelussa jo hyvin pitkälle. Sen jälkeen tärkeimmät varusteet ovat suojaavat hanskat sekä polvi- ja kyynärsuojat, jolloin synteettisen miekan kanssa voi jo tehdä otteluharjoituksia, mikä nostaa harrastuksenmielekkyyttä huomattavasti.

Nylon-pitkämiekat ja miekkailumaski: näillä pääsee jo hyvin alkuun. 

Nylon-pitkämiekat ja miekkailumaski: näillä pääsee jo hyvin alkuun. 

Kannattaa ottaa yhteyttä kokeneempaan lajiharrastajaan, esimerkiksi sijainniltaan tai tyyliltään läheisimmän seuran ohjaajaan. Usein ohjaajat opastavat mielihyvin uusia harrastajia lajin alkuun ja järjestävät myös yksityistunteja. Voit myös kysyä pääsetkö käymään pari kertaa jonkun seuran harjoituksissa vaikka asuisitkin pitkän matkan päässä. Voit myös kerätä kasaan joukon harrastuksesta kiinnostuneita, kutsua läheisimmän seuran ohjaajan vetämään teille vaikka aloitusviikonloppun, mikä on todistettavasti ollut toimiva tapa seuran pystyyn perustamiselle.

Kannattaa osallistua leireille ja työpajoihin vaikka kokemusta ei juurikaan olisi. Miekkailupiirit ystävällisiä, ja kysyvälle aloittajalle ei osoiteta ovea. Jos leirin tai seminaarin taitotaso epäilyttää, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ohjaajaan tai järjestävään seuraan, ja kysyä mitä osallistumiseen vaaditaan. Useimmille harjoitusleireille aloittelijat ovat tervetulleita, ja monilla on lainaksi varusteita, jos ei vielä omista kaikkea. Leireillä myös tutustuu muihin harrastajiin, joilta voi kysellä kysymyksiä sekä ohjausta, ja lisäksi miekkailupiireistä voi saada elinikäisiä ystäviä. 

Jukka Salmi, JHMS

Mistä alunperin sait idean harrastaa historiallista miekkailua?

Alkuaikoina kesäisin treenattiin ulkona. Kuva kesältä 2006-07.

Alkuaikoina kesäisin treenattiin ulkona. Kuva kesältä 2006-07.

Itse löysin [lajin] Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta. Guy Windsor oli pitämässä demoa historiallisesta miekkailusta ja kun näin sen tajusin että se oli se mitä olin etsinyt jo pari vuotta. Olin jotain bofferijuttuja seurannut, ja siinä vaiheessa kun mä yritin laittaa terästankoja miekkojen sisään niin ihmiset rupesi kaikkoamaan [nauraa]. 

Mutta silloin markkinoilla tajusin että tätä voi tehdä ihan oikeastikin. Ostin silloisen kirjan mitä Guyltä oli myytävänä ja rupesin itse treenailemaan, kunnes muutin Jyväskylään opiskelemaan ja tuli tarve päästä treenaamaan säännöllisesti eikä täällä ollut ketään muuta kuka olisi sitä muuten tehnyt, niin se oli sitten perustettava seura. Aloitin omatoimisesti 2004 ja 2006 perustin seuran.

Oliko sinulla tässä vaiheessa mitään aikaisempaa kamppailulajikokemusta? Missä kävit harjoittelemassa?

Ei ollut kokemusta, ei mitään. Lähinnä olin käynyt seminaareissa ympäri Suomea, joka paikassa mihin silloin pystyi menemään. 

Millaista se oli perustaa seura ihan tyhjästä? 

Tavallaan se oli aika helppoa. Seurahan me oikeastaan perustettiin vasta vuotta myöhemmin 2007, mutta silloisen porukan ja haaran perustaminen oli sinänsä  helppoa kun kiinnostusta löytyi. Me olimme ihan ulapalla kaikesta seuratoiminnasta ynnä muusta siihen aikaan, laitettiin johonkin ilmoitusta ja viidakkorumpu toimi sen verran tehokkaasti että ekoissa treeneissä oli yli kolmekymmentä ihmistä paikalla. Tein itse jokaiselle harjoittelumiekat silloin kepeistä, ja muoviputkista väistit. 

Treenit koulusalissa aivan seuran alkuaikoina joskus 2007.

Treenit koulusalissa aivan seuran alkuaikoina joskus 2007.

Miltä tuntui vetää ensimmäisiä treenejä kolmenkymmenen ihmisen edessä?

Ei se mukavaa ollut mutta siihen oppi. Tietysti siinä oli ihan paskat housuissa alussa kun ei ollut mitään kokemusta minkään ryhmän johtamisesta tai opettamisesta. Sinne vaan hypättiin ja kyllä siihen vuosien saatossa on sitten tottunut ja oppinut.

Olette yksi harvoista seuroista Suomessa joilla on oma sali?

Niin olemme. Jyväskylässä tilanne on lähinnä sellainen että täällä meidän oli haastavaa saada treenitilaa, kaupungin tilat olivat kalliita ja sitten ne vuorot mitä me saatiin olivat sitä että me treenattiin yömyöhään ja lopeteltiin iltakymmeneltä jossain tosi kaukana keskustasta. Tuli tarve omalle salille, ruvettiin etsimään ja aika nopeastikin löydettiin se meidän edellinen sali. Missä oli omat puutteensa, mutta se oli sentään oma tila missä treenata.

Nykyisessä on kuusi tai seitsemän porukkaa treenailemassa, Wing Tsun kung futa ja korealaista miekkailua, japanilaista miekkailua, ja sitten on bofferiporukkaa ja buhurt-porukka kanssa treenailee. Täällä on paljon kaikennäköistä. Me ollaan järjestelty yhteisiä lajinäytöksiä ja kaikki tuntee toisensa, täällä on mukava sali ja täällä on pirun hyvä meininki. 

Matias Parmala pitämässä seminaaria keskustassa sijainneella salilla 2011. 

Matias Parmala pitämässä seminaaria keskustassa sijainneella salilla 2011. 

Mitä miellät nyt suurimmaksi haasteeksi tällä hetkellä?

No lähinnä henkilökohtaisesti että me saataisiin ylläpidettyä tämä meidän sali, mutta muuten jos historiallisen miekkailun puolesta puhuu niin aika hyvällä tolallahan tässä ollaan, laji kasvaa, ympäri Suomen tulee lisää treeniporukoita, mikä on hyvä juttu, ja ylöspäinhän tässä ollaan menty jo aika pitkä aika. 

Näetkö sinä että tämä laji viime vuosina lähtenyt avautumaan, että harrastajat pitävät enemmän yhtyettä, eikä ole vain yksittäisiä seuroja ympäri Suomea?

Joo, kyllä tää on selkeästi on mun mielestä lähtenyt siihen. Ja tietysti erilaiset sosiaaliset mediat auttaa siinä että se on tuonut ihmisiä enemmän yhden foorumin alle että voi jakaa ja voi keskustella ja niin edelleen. Mitä ennen se oli haastavampaa selkeesti. Ei ollut sellaisia yhteisiä foorumeita.  

Niin ja ennen joutui kaikki varusteetkin askartelemaan itse.

Joo [nauraa]. Se oli suuri haaste, se tietysti rajoitti sitä mitä pystytään tekemään kun ei ollut kunnollisia varusteita toisaalta ja toisaalta niin ne varusteet mitä oli niin ne oli erittäin kalliita ja niitä oli vaikea saada. Nykyään voi suomestakin tilata useammasta paikkaa ja saada tosi helposti kamoja. 

Miekkailua sparrileiriltä keväällä 2015 uusimmalta Salilta Savelasta. 

Miekkailua sparrileiriltä keväällä 2015 uusimmalta Salilta Savelasta. 

Millaisia varusteita olet itse väsännyt tässä vuosien saatossa?

Se on aika pitkä lista [naurua], alkaen erilaisista puisista harjoittelumiekoista. Jos ne kaikki lasketaan mukaan niin niitä on varmaan sata. Tietysti tikareita, vartalosuojia erilaisia, tää on erittäin pitkä lista mutta onneksi nykyään ei tarvi enää ite niin paljon tehdä, niitä löytyy helposti suhteellisen halvalla ja hyviä varusteita.

Onko sinulla jotain neuvoa tai ohjetta niille, jotka miettivät oman seuran perustamista?

Rohkeesti vaan. Kannattaa käydä treenaamassa niin paljon kuin pystyy, käy seminaareissa, käy vierailemassa muissa paikoissa, käy katsomassa miten siellä tehdään asioita. Kysele, varmasti joka seurassa johon laittaa kysymyksiä löytyy ihmisiä jotka haluaa auttaa seuran perustamisessa, tai ihan missä tahansa.