Kristian Ruokoselle hopeaa Texasissa

Kuvassa pitkämiekan mitalistit Carl Ryrberg, Ties Kool ja Kristian Ruokonen, sekä tapahtuman toinen pääjärjestäjä ja Purpleheart Armouryn omistajaNatasha Darce'.

Kuvassa pitkämiekan mitalistit Carl Ryrberg, Ties Kool ja Kristian Ruokonen, sekä tapahtuman toinen pääjärjestäjä ja Purpleheart Armouryn omistajaNatasha Darce'.

Viime viikonloppuna Texasin Houstonissa järjestettiin Purpleheart Open (PHO), miekkailutapahtuma joka yhdistää työpajoja ja turnauksia. Vuodesta 2010 asti järjestetty tapahtuma on Lounais-Amerikan suurin historiallisten kamppailulajien tapahtuma.

Tapahtuman järjesti Houstonilainen seura Schwert am Schwert. Seuran jäsenistä esimerkiksi Scott Brown ja Nathan Grepares ovat tuttuja kasvoja pohjoismaalaisille miekkailijoille, sillä molemmat ovat vierailleet useamman kerran eurooppalaisissa miekkailutapahtumissa.

Tämän vuoden kilpailuissa eurooppalaiset menestyivät erittäin hyvin, ja lähes kaikkien turnausten mitalit päätyivät Atlantin yli lentävien matkalaukkuihin. Pitkämiekassa, jossa järjestettiin vain avoin sarja, kolme parasta olivat Pohjoismaisessa liigassakin pärjänneet Alankomaiden Matthys Kool (Historisch Vrijvechten Nederland), Suomen oma poika Kristian Ruokonen (EHMS) sekä Ruotsin Carl Ryrberg (Örebro HEMA). Neljänneksi tuli Nathan Grepares, joka sijoittui neljänneksi myös viime vuoden Swordfishissä. Miekassa & kupurassa sekä Mixed weapons- sarjassa kultaa vei ruotsalainen Kristofer Stanson (Stockholms Stigmän).

Haastettelimme juuri Suomeen palannutta Kristian Ruokosta:

Miltä tuntui tulla toiseksi Lounais-Amerikan suurimmassa kilpailussa?

Flunssaiselta. Olin kipeä ja harkitsin aamulla kaikkina kisapäivinä että kannattaako osallistua, mutta näköjään kannatti. Muuten se oli kilpailu siinä missä muukin. Taktisesti tein kisapäivänä hyviä valintoja ja opin paljon uutta, tekninen suoritus olisi voinut olla tosin parempi.

Eurooppalainen delegaatio. Kristofer Stanson oranssissa paidassa. 

Eurooppalainen delegaatio. Kristofer Stanson oranssissa paidassa. 

Kamppailit kipeänä, miten se vaikutti?

En pystynyt liikkumaan jaloillani läheskään yhtä tehokkaasti kun halusin, ja jouduin säästämään energiaa paljon, sekä valitsemaan kaikki vaihdot tarkasti. Jouduin tämän seurauksena painottamaan rytminvaihdosta hyökkäyksissä, sekä vastata vastustajan hyökkäyksiin torjunta-palautus -kombolla vastahyökkäyksien sijaan.

Mikä sai sinut lähtemään Texasiin saakka?

Monia syitä. Olin ollut Purpleheart Openissa muutama vuosi sitten, ja se oli hyvä kokemus. Lisäksi monia hyviä ystäviäni lähti sinne tänä vuonna myös. Lisäksi miekkailun ohessa sai lomailla Texasin lämmössä.

Tapahtumassa nähtiin järjestäjien puolesta paljon texasilaista paikallisväriä, ja osallistujilla oli mahdollisuus käydä esimerkiksi rodeossa. Mikä oli matkan kohokohta?

Oli hauskaa. Koko matka kokonaisuudessaan oli yksi parhaimmista mitä olen tehnyt. Kohokohtia olivat ensimmäiset päivät matkalla kun kävimme eurooppalaisten sekä amerikkalaisten kanssa rodeossa, viinitilalla, ampumassa ja muuten sosialisoimassa.

Vedit tapahtumassa myös työpajan, miten se meni?

Opetin ensimmäistä kertaa ulkomailla miekkaa ja kupuraa. Se oli hieman haasteellista, mutta työpaja meni suhteellisen hyvin. Oppilailla tuntui olevan hauskaa.

Palkintosijoilla nähtiin NHFL:stä tuttuja nimiä. Amerikkalaisen HEMA:n pioneeri ja turnausveteraani xKDF:n Jake Norwood kirjoitti aiheesta artikkelin , jossa hän ruoti syitä sille miksi eurooppalaiset (ja ennen kaikkea pohjoismaalaiset) pärjäävät amerikkalaisissa turnauksissa niin hyvin. Mitä itse miellät syiksi?

Pohjoismainen liigakin onnitteli pitkämiekan mitalisteja, joista kaikki kilpailevat seuraavan kerran Kööpenhaminassa vajaan kuukauden päästä. 

Pohjoismainen liigakin onnitteli pitkämiekan mitalisteja, joista kaikki kilpailevat seuraavan kerran Kööpenhaminassa vajaan kuukauden päästä. 

Harjoittelemme selkeästi tuntimääräisesti enemmän, meillä on paremmat harjoittelukumppanit, olemme fyysisesti paremmassa kunnossa, paikallinen kilpailuympäristö Pohjoismaissa on parempi ja seuramme tarjoavat laadukkaampia harjoitusmahdollisuuksia useammin.

Miten vertaat Suomen tilannetta muihin Pohjoismaihin?

Olemme samassa jamassa Norjan ja Tanskan kanssa, Ruotsia selkeästi jäljessä. Ruotsalaisten keskimääräinen taitotaso on selkeästi korkeampi, ja heillä on useissa eri tapahtumissa monista eri seuroista osallistujia. Suomalaiset tykkäävät pysyä omien rajojensa sisällä liikaa, ja meidän kaikkien tulisikin matkustaa ulkomaille enemmän oppimaan uutta muilta. Pysymällä vain kotisalilla ei koskaan kehity hyväksi.